Eilan todistus

Synnyin heti sodan jälkeen toiseksi vanhimpana perheeseen, johon kuului kaikkiaan kahdeksan lasta. Lapsuuteni oli turvallista ja suojattua. Sain kotoa myös ensimmäiset hengellisen elämän eväät. Äitini oli uskovainen kotiäiti, joka opetti siunaamaan ruoan sekä lukemaan iltarukouksen joka ilta. Lisäksi hän vei minua pyhäkouluun. Ukkinikin oli tunnustava kristitty. Ennen kuolemaansa hän siunasi meidät lapset yksitellen.

Rippikoulussa odotin tapahtuvan jotakin, mutta niin ei käynytkään. Petyin, ja lapsenuskoni siirtyi taka-alalle. Maailman riennot eivät kuitenkaan suuremmassa määrin kiehtoneet – äidin rukoukset varjelivat joutumasta syvälle maailman kuralätäköihin. Elin ”siivosyntisen” elämää.

Tekstiilialan opiskelujen jälkeen sain työpaikan mallimestarin apulaisena, minkä jälkeen pääsin mallimestariksi – urani huipulle. Työhöni kuului vaatemallien suunnittelu, kaavojen sarjominen, kankaiden valinta yms. Pidin paljon työstäni. Vaikka se oli haastavaa, se oli myös antoisaa, ja siinä näki hyvin kättensä jäljen. Ymmärsin jälkeenpäin, että Jumalan siunaus oli mukana työssä onnistumisessa. Olennaisena osana työhön kuuluivat myös messumatkat kotimaassa ja ulkomailla. Niiden aikana näin huipulla olemisen varjopuolen: kapakkaelämän lieveilmiöineen. Minua se ei edelleenkään kiinnostanut, ja säälin toisia, jotka ottivat siihen osaa.

Avioiduin oltuani neljä vuotta työelämässä. Ehdimme olla neljä vuotta naimisissa, ennen kuin vanhempi tyttäremme syntyi. Pari vuotta hänen syntymänsä jälkeen jäin kotiin hoitamaan lastani. Tästä ei kulunut kuin muutama kuukausi, ja isäni kuoli. Se oli raskasta aikaa, isä oli minulle niin läheinen. Työelämästä siirtymiseni oli kuitenkin kuulunut Jumalan suunnitelmiin – kotiäitinä pystyin paljon paremmin tukemaan äitiä hänen surussaan. Isä oli kohdannut Jeesuksen Vapahtajanaan vähän ennen kuolemaansa.

Isäni kuoleman jälkeen pohdin paljon kuolemanjälkeistä elämää. Ennen hänen hautaamistaan näin unen, jossa hän sanoi minulle: ”Tule sinäkin tänne.” Isä pyysi minua Taivaan kotiin. Mietin, miten sinne pääsee ja mistä löydän vastauksen tähän kysymykseen.

Vajaa vuosi kului. Minua pyydettiin muutamaksi kuukaudeksi auttamaan entiseen työpaikkaani. Mieheni esteli, mutta minä jääräpäisesti järjestin lastenhoidon ja menin, koska tarjottu korvaus oli suuri. Viikon työssäolon jälkeen huomasin, ettei tyttäreni kuullut enää. Muita oireita ei ollut. Maanantai-aamuna vein lapseni lääkäriin, ja siitä alkoi kaksi kuukautta kestävä hoitokierre, jossa kokeiltiin eri lääkkeitä. Märkä ei lähtenyt pois korvista, ja lopulta määrättiin päivä, jolloin niihin olisi laitettu putket.

Eräs uskova soitti Jumalan johdatuksesta ennen määräpäivää ja kysyi perheeni kuulumisia. Kerroin tilanteesta ja kuuroutumisvaarasta. Hän kehotti minua rukoilemaan ja kertoi minulle, miten pelastutaan, koska olin halukas kuulemaan sen. Viimeisenä yönä ennen määräpäivää valvoin ja kamppailin. Aamuyöllä rukoilin: ”Jos sinä Jumala olet olemassa, paranna Katjan korvat! Luovutan sinulle itseni, perheeni ja kaiken, mitä minulla on, kun saan kuulla, että ne ovat terveet.” Tunsin, että tämä oli minulle viimeinen Jumalan kutsu ja tiesin, että ratkaisu oli tehtävä ”nyt”.

Jumala kuuli rukoukseni. Seuraavana päivänä lääkäri hämmästeli katsoessaan korviin ja totesi niiden olevan terveet. Keskussairaalaan ei tarvinnut enää tulla. Minulta meni puhekyky – en voinut edes kiittää lääkäriä. Käytävällä ääni palasi, itkin ilosta ja kiitin Jumalaa. Ihmiset katsoivat ihmeissään. Kotiin tultuani polvistuin sängyn viereen ja luovutin elämäni Jeesukselle ja uskoin syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Koin, että taakka otettiin pois harteiltani, ja ilo ja riemu täytti sydämeni. Todistin ihmisille kokemastani ihmeestä. Minulle tuli kova halu lukea Raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta. Rukouskin tuli olennaiseksi osaksi elämää. Halusin oppia tuntemaan Jeesusta enemmän ja enemmän.

Uskoontulostani kuluneet 34 vuotta ovat olleet ihmeellisiä. Olen saanut luottaa Jumalan täydelliseen huolenpitoon. Vaikeita tilanteita on tietysti tullut vastaan, niin kuin elämässä aina, mutta niissäkin on saanut turvautua Jeesukseen. Hän on antanut viisautta ja ymmärrystä tilanteista ylipääsemiseen.