Vielä yksi numero


Olemme olleet viimeaikoina, erilaisten äänestysten kanssa tekemisissä. Äänestys numeron oikea löytäminen on joskus työlästä. Tässä on vielä yksi numero, jonka taakse ei kätkeydy katteettomia lupauksia. Tässä on kaikki mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Syntymästä vanhuuteen. Ja aina kuoleman jälkeiseen iankaikkiseen elämään. Jesaja 53.


Jesaja kirjoittaa 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, yksityiskohtaisesti Vapahtajan kärsimisestä ja kuolemasta. Kun tutkimme tätä muotokuvaa näemme Kristuksen kolmesta näkökulmasta: sellaisena kuin ihmiset Hänet näkivät, niin kuin Jumala näki Hänet, ja niin kuin Kristus näki itsensä.

53: 1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? 2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet

Eräässä raamatunkäännöksessä sanotaan: ei ollut mitään, miksi olisimme häntä tarvinneet. Ehkä taiteilijoiden näkemys Jeesuksesta on liioiteltu kiiltokuva, koska sanotaan 3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Hyljeksitty oli ihmisten torjuma, samaa tarkoittaa hebrean kielen sanat pitää vähäpätöisenä tai arvottomana. Eli kun ihmiset katsoessaan Jeesusta sanovat: arvoton! He halveksivat Hänta, Hän ei ollut sitä mitä he odottivat, mitä me hyötyisimme tästä miehestä! Suurin loukkaus joka voidaan ihmiselle tehdä on juuri olla piittamaton häntä kohtaan! Ihmisen väheksyminen on hänen merkityksensä mitätöimistä, piittaamattomuutta hänestä, kohdella niin kuin ei mitään! Kritiikki tai juoruilu tai vihanpurkaukset, ei ole loukkauksista suurin. Suurin loukkaus on olla välittämättä ihmisestä niin kuin häntä ei olisi olemassa! Jeesus koki nämä kivut jo varhaisessa vaiheessa, tiesi mitä merkitsi tulla muiden käytösten vahingoittamaksi. Tätä Jesaja kuvailee Jeesuksesta jo ennen hänen syntymäänsä.


Miltä Kannalta Jumala näki oman Poikansa?

53: 4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

On selvää, että Isä näki Poikansa aivan eri tavoin kuin ihminen. Jumala näki Poikansa Jeesuksen meidän sijaissovittajanamme! Jesaja 53 luku on kuva ruhjotusta, rangaistusta, syntivelan hintaa maksavasta ihmisestä. Hän oli todella kärsivä Vapahtaja, jonka totuuden äärelle meidän on uudelleen palattava!

Jeesus itse näki itsensä. Kaikkein liikuttavin ja koskettavin osan on juuri tämä jonka Jeesus itse maalaa itsestään. 53: 7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. 8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. 9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. 7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Kun keritsijä irrottaa villaa lampaasta, hän haluaa saada turkin yhtäläisenä palana. Silloin joudutaan todella tappelemaan lampaan kanssa ja lammas on saatava alistetuksi, alas painetuksi lonkilleen, ja tähän tarvitaan useampia henkilöitä. Mutta kun lammas viedään teurastettavaksi onkin mielenkiintoista, se pysyy aivan hiljaa ja passiivisena.

Tämän Jesaja 53 luvun huippukohtaa on kutsuttu "pyhäksi paradoksiksi". 53: 10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Jeesusta ei murhattu, Hän oli läpi elämänsä valmis Isänsä tahtoon, nuo valtavat haavat ja ruhjovat iskut kuuluivat kaikki rakastavan Isän tahtoon. Todellakin pyhä paradoksi! Kysymme miksi? Rakkauden, sinun pelastumisen tähden ettet synnin tähden kuolisi ja joutuisi ikuiseen kadotukseen eroon Jumalasta.

Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys! Näemme tämän kaikkialla välinpitämättömyyttä toisiamme, luontoamme, kaikkea Jumalan luomaa kohtaan, mutta ennen kaikkea välinpitämättömyys Jeesusta kohtaan, Hänen kärsimystään kohtaan, Hänen pelastustaan evankeliumia kohtaan!